Helsingin Navigaattorit

Helsingin Navigaattorit

15.04.2009

Vinkkejä rannikkolaivuritutkinnoissa usein käsiteltyihin kysymyksiin

Olemme koonneet tähän rannikkotutkintojen "tyyppitehtäviä" ja "kompastuskiviä". Koska rannikkolaivurin on osattava myös alemman tutkintotason asiat, tutustu myös saaristolaivuritutkinnon vinkkeihin. Esittelemme myös yleisemmin tutkintoja ja tutkintotilaisuuksia.

Tehtävien ratkaiseminen ja kysymyksiin vastaaminen

Lue aluksi johdanto ja kukin tehtävän läpi. Kerää varmat irtopisteet talteen alussa eli aloita helpoista, jotta eivät jäisi kiireen vuoksi tekemättä lopussa. Lue kukin tehtävänanto huolellisesti ja vastaa kaikkiin osakysymyksiin.

Suosittelemme tehtävien ratkaisua suoraan tutkintolomakkeelle ja kartalle. Lyhyt ja ytimekäs vastaus on paras. Pitkällä vastauksella on helppo osoittaa tietämättömyytensä, koska siihen mahtuu enemmän virheitä. Pahimmillaan asiavirheet kumoavat pisteitä oikeista vastauksista.

Pelkkä vastaus ei riitä laskutehtäviin. Dokumentoi koko ajatusketjusi. Ratkaisumenetelmä kannattaa mainita silloin, kun oma ratkaisu perustuu yleisesti tunnettuun menetelmään. Se jäntevöittää ratkaisua ja vähentää yleensä sekä omaa että lukijan työvaivaa.

Tehtävissä liikutaan avomerellä. Karttatehtävissä voi epäillä itseään, jos reitti vaikuttaisi kulkevan karikkojen keskeltä.

Normaalit tarkkuudet ovat ajoille 1 minuutti, kulmille 1°, etäisyyksille 0.1 mpk, nopeuksille 0.1 solmua ja koordinaateille 0.1'. Kannattaa kuitenkin aina laskea laskimella tarkoilla arvoilla ja pyöristää lopputulos oikeaan määrään merkitseviä numeroita. Tutkintolautakunnalla on rannikkotutkintojen tehtävien annoissa toistuva yleinen virhe: kun matka tai nopeus ilmoitetaan kokonaisluvulla, sillä tarkoitetaan ikään kuin tarkkaa arvoa. Siksi kokonaislukuna ilmoitettu matka tai nopeus täytyy yleensä tulkita sisältävän yhden merkitsevän numeron enemmän.

Rannikkotutkinnot toistavat itseään. Esimerkiksi joulukuun 2006 tutkinto oli muuteltu saman vuoden huhtikuun tutkinnosta. Tutustu vanhoihin tutkintoihin.

Jos aikaa jää, kannattaa kirjoittaa omat ratkaisut sopivine välivaiheineen konseptiille ja ottaa se mukaan tutkinnosta lähdettäessä. Näin voi verrata omia ratkaisuja julkaistuihin tuloksiin.

Karttakelpoisuus

Tunnetun virheen sisältäviä suureita ei saa esittää karttapiirroksessa. Korjaukset on korjattava ja vasta korjattu suure voidaan esittää. Esimerkiksi magneettikompassin virheitä sisältävät kulmat (KS, ks, MS ja ms) ovat kelpaamattomia kartalla esitettäväksi. Sama pätee myös lokivirheen sisältäviin matkoihin ja nopeuksiin (lokivirhettä ei toistaiseksi ole esiintynyt rannikkotutkinnoissa).

Karttakelpoisia kulmasuureita ovat tosisuuntima, suunta pohjan suhteen, ja suunta veden suhteen. Tosisuunta on myös karttakelpoinen (aluksen asentoa piirretään harvoin).

Kompassisuunta

Monissa laskutehtävissä kysytään kompassisuuntaa. Silloin vastaukseksi ei mitenkään kelpaa suunta pohjan suhteen, vaan ensin pitää huomioida virta, sorto ja eranto. Saadaan magneettinen suunta, joka pitää aina näkyä laskettuna. Sen perusteella interpoloidaan eksymä, jonka jälkeen vasta voidaan laskea kysytty kompassisuunta.

Tosisuunta, magneettinen suunta ja kompassisuunta kuvaavat aluksen kölilinjan asentoa. Kun tuuli sortaa alusta, sorto huomioidaan kääntämällä alusta sorron verran vastatuuleen. Aluksen kääntyessä kaikki kolme suuntaa muuttuvat. Sorto ei vaikuta mitenkään tosisuunnan, magneettisen suunnan ja kompassisuunnan keskinäisiin laskuihin.

Vuorovesitehtävä

Vuorovettä käsittelevä tehtävä on yleensä moniosainen. Aina lasketaan vuorovesivirran suunta ja nopeus. Ilman ja veden liikkeen suunta mielletään eri tavalla: tuuli tuo ja virta vie.

Monesti virtaavassa vedessä navigointiin liittyvä tehtävä on laadittu siten, että halutaan kulkea annettujen paikkojen välillä suoraviivaisesti ja kysytään mihin kompassisuuntaan pitäisi ohjailla. Tähän virtakolmion avulla ratkaistavaan tehtävätyyppiin liittyy olennaisesti se, että ohjailun suunta vaikuttaa aluksen nopeuteen pohjan suhteen, jonka avulla ratkeaa matkan edistymiseen liittyvät osakysymykset. [Harmittavan usein viime tutkinnoissa virtakolmio on ollut lähes tasakylkinen, jolloin NVS ja NPS ovat lähes samat. Se ei oikeuta oikaisemaan laskuissa.]

Paikanmääritys

Saaristolaivurin on osattava helppo paikanmääritys eli kahden sijoittajan leikkaukset, muun muassa ristisuuntima ja kaarileikkaus. Rannikkolaivurin on osattava myös haastavampi siirrettyyn sijoittajaan perustuva paikanmääritys. Aikaisempi sijoittaja siirretään vastaamaan ajallisesti jälkimmäistä: sitä siirretään aluksen kulkema suunta ja matka pohjan suhteen.

Siirretyn sijoittajan erikoistapaus kaksinkertainen keulakulma ja sen erikoistapaus kipparinsuuntima ovat näppäriä ratkaisumenetelmiä. Kun tunnistaa erikoistapauksen ja toteaa, että niiden ehdot täyttyvät (ei virtaa, ei sortoa), voi pelkällä ratkaisumenetelmän maininnalla jättää aikaisemman sijoittajan laskut pois ja näin säästää kirjoitusvaivaa.

Paikanmääritystehtäviin liittyy yleensä merkintäpaikka, tieto missä ollaan aluksen kulun perusteella. Merkinnänpidon luonne on, että sijainnin epävarmuus kasvaa kuluneen ajan mukaan. Suunnanpidossa ja vedessä kuljetun matkan mittaamisessa on aina hiukan virhettä. Vanha merkinnänpito hylätään, kun käytössä on kaksi leikkaavaa sijoittajaa.

Merkintälasku

Tutkintotehtävät on laadittu siten, ettei tutkintokartasta olisi apua merkintälaskun ratkaisemiseen. Lähtö- ja tulopaikat ovat tutkintokartan kääntöpuolilla. Kääntöpuolilla ei ole yhteisiä osia ja niiden väliin jää tuntematon alue (joka näkyy Carta Navigationiksen värillisessä painoksessa).

Merkintälaskun menetelmät ovat päätehtävä ja käänteistehtävä. Itse laskut ovat helppoja ja vasta laskusuorituksen selkeä dokumentointi osoittaa osaamisen. Laskusta on näyttävä mistä mikäkin arvo tuli. Tärkeitä välituloksia ovat keskilatitudi, latitudi- ja longitudiero sekä departuuri. Perinteinen koordinaattien laskeminen rinnakkain ja allekkain on hyvä tapa dokumentoida merkintälaskua. Tulopaikasta vähennetään lähtöpaikka, saadaan muutos. Lähtöpaikkaan lisätään muutos, saadaan tulopaikka.

Merkintätaulukot perustuvat tasalukuihin. Arvot on interpoloitava lähtöarvoja vastaaviksi. Käänteistehtävässä taulukko 3:sta saatu tasa-asteinen kulma aiheuttaa usein sen, että taulukko 1:stä takaperoisesti luetut arvot eivät täsmää. Silloin interpoloidaan matka pidemmän sivun mukaan.

Merkintälaskutehtävässä on monesti testattu käänteistehtävän osaamista. Silloin tehtävässä kysytään normaalisti kompassisuuntaa, ei siis tosisuuntimaa tai suuntaa pohjan suhteen.

Meriteiden säännöt

Meriteiden säännöt kuuluvat jo saaristolaivurin tutkintovaatimuksiin, mutta koska sääntö 10 on painettu myös liiton rannikkokirjaan, siitä kysytään säännöllisesti.

Muut säädökset

Merirajoista (sisäisten aluevesien ulkoraja, aluemeren ulkoraja eli kansainvälinen aluevesiraja, tulliraja ja EEZ-raja) kysytään usein. On tiedettävä niiden merkitys ja muodostumisperiaatteet.

Passintarkastukseen ja meritulliteihin liittyviä kysymyksiä on myös usein.

Sää

Sääoppi on tärkeä osattava rannikkolaivurille, mutta siitä näyttää olevan erittäin vaikea tehdä hyviä kysymyksiä. Viime vuosien floppi lienee ollut: "Mikä on ennustekartta?"

Hyviäkin sääkysymyksiä olisi. Niitä odotellessa kannattaa valmistautua vastaamaan: